... E mi sto lentamente innamorando di te, Italia

Kohta, eli huomenna, on kulunu vasta viikko täällä ja musta tuntuu nyt jo että oon hiljalleen rakastumassa tähän kaupunkiin, ja Italiaan. Paljon on vielä uutta totuteltavaa ja opeteltavaa mutta tunnen itteni paljon vapautuneemmaksi ja rohkeemmaksi täällä. Samalla lailla täällä asiat voi mennä pieleen ja tuntua pelottavilta mutta jotenki tunnen itessäni selvän muutoksen ihmisenä. Tai että sellanen on ainaki tulossa. Ihan niinku ois saanu mahdollisuuden alottaa kaiken alusta ja löytää itsensä uudelleen. Vaikka Suomesta lähtiessäni olinki ihan onnellinen sielläki, niin luulen että tää vuosi tulee tekemään mulle ihan uskomattoman hyvää, antamaan energiaa uskomaan itteni ja yleensäki siihen että elämä voi olla ihanaa, mahtavaa ja kaunista.

Kauheeta koti-ikävää en oo vielä potenu mut eilen ensimmäisen kerran tuntu pahalle, ku selasin omaa Instagramin feediä ja tuli vastaan siskonpojan kuvia. Yhessä kuvassa se on mun luona keittiönpöydän ääressä ja muistan sen tietyn hetken niin hyvin. Se oli mun luona hoidossa ja me syötiin jotain ja muistan kuinka jostain ihan pienen pienestä asiasta se ilostu kauheesti ja mietin vaan mielessä miten pienet asiat lapsille riittää että ne on onnellisia. Aikuisten pitäis ottaa oppia. Kuitenki sen kuvan näkeminen ja sen hetken muistaminen sai aikaan piston sydämessä, ku tajusin kuinka paljosta jään paitsi vuodessa. Siskojen lapset ehtii kasvaa ihan hirveesti eikä niistä pienimmät enää edes muista mua vuoden päästä. Pitää yrittää skypetellä Suomeen päin mahdollisimman usein et ne näkis mua välillä edes tietokoneen ruudun kautta.

Kuvia on tullu otettua vasta tosi vähän, osittain tietty johtuen säistäki mut varsinki näin alkuun tosi vaikea keskittyä kuvaamiseen ku on niin paljon uutta nähtävää ja näitä maisemia vaan yrittää imeä itteensä ja hahmottaa tätä kaupunkia ja ympäristöä. Lisäsin tuonne blogin sivuun mun Instagramin koska sinne varmaan tulee useemmin kuvia laitettua ku tänne. Tässä kuitenki joitain ekoja onnistuneita otoksia:

Mun mielestä täällä on suurin osa taloista tosi kauniita ja niistä tekis mieli ottaa kaikista kuvia koko ajan..

 Tää vaaleansininen talo on meidän kadulta, melkein vastapäätä meidän taloa. 

Tää meidän alue on suureksi osaksi tällasta kerrostalolähiötä, ihanan vehreää ku kadut reunustettu puilla.

Tämän päivän lounas! Salaattia ja foccacciaa, vaihteeksi muutaki ku pastaa...