Viime yönä nukuin taas, ihme kyllä, huippuhyvin. Toivon mukaan jatkossaki nukun täällä yhtä hyvin! Tosi outoa koska oon tottunu aina et nukahtamiseen menee se tunti-pari vähintään ja yhtäkkiä ku mut nostetaan sijoiltaan toiseen maahan elämään toista elämää outojen ihmisten kanssa, nukunki näin hyvin. Jotenki täällä tuntuu, et vaikka on paljon uusia ja turhauttaviaki asioita ja alkuun tää kaikki on hirmu vaikeeta ja uutta ja jännittävää, nii silti mun stressitaso on laskenu ihan minimiinsä. En huolehi mistään koska tuntuu että kaikki järjestyy; mitä en osaa tai tiedä niin voin kysyä ja mua neuvotaan ja opetetaan ja kerrotaan miten toimia. Yritän opetella siihen, että tyhmiä kysymyksiä ei oo olemassa; nuo täällä tajuaa et oon ihan uuden kulttuurin ja uusien tapojen keskellä joten voin kysyä ihan mitä vaan ilman että mua katotaan ku idioottia. Ihanan vapauttavaa ku kukaan ei oleta mun osaavan ja tajuavan kaikkea valmiiksi!
Siispä nukuin taas kunnon yöunet, ihan rauhassa kahestatoista yheksään asti aamulla ja keittiössä oltiinki just "aamupalalla" eli syömässä keksiä. Päätin tyytyä tällä kertaa pelkkään kahviin koska tiesin kuitenki et lounas syödään viimeistään yhden maissa. Ja tänään sain ekaa kertaa täällä lounaaksi jotain muutaki ku pastaa tomaattikastikkeessa! Nimittäin pastaa, tällä kertaa katkarapukastikkeessa (prawn eli niitä isompia ja shrimp eli pienempiä). Francescon mukaan siinä oli myös mustekalaa mutta ei siinä kyllä ollu ellei se ollu siis soseutettuna siihen kastikkeeseen, luulen et se vaan sekotti sanat "shrimp" ja "squid" keskenään. Mut se oli hyvää. Lounaan jälkeen Lara kaivo kaapista esille mun tuomat ruisleivät ja selitin et niihin kannattaa lyödä vaan voita päälle ja syödä niin. Lara ja Francesco molemmat tykkäs, samoin Anna mutta Ale ei, mutta Anna kuulemma kokeileeki ihan mitä vaan sille antaa. Iteki söin yhen mutta täällä tuo voi maistuu, no... oudolta? En tiiä eikö siinä ollu yhtään suolaa vai mitä siihen oli lyöty mut se oli todella mautonta ja siinä oli joku outo sivumaku.
Iltapäivällä lähdettiin käymään muutaman kilsan päässä sellasessa isossa kauppakeskuksessa koska siellä on ilmeisesti ainut supermarketti koko kaupungissa. Mun suuntavaiston tuntien mulla ei oo mitään hajua enää missä päin se oli, ja kauppareissun jälkeen ku nuo kävi näyttään mulle mitä tietä pitkin meen keskustaan, edelleenkään ei niin mitään hajua. Ehkä pieni aavistus mihin suuntaan lähtisin käveleen jos astus ulos. Mulla olikin tarkotus tänään käydä vähän käveleen ja tutkiin mutta tuolla on edelleen tosi kurja ilma, vettä tulee. Viimeistään illalla silti pakko käydä käveleen tuo reitti koska huomenna ollaan menossa Maritan kans tutustuun sinne salille joka on keskustassa ja ois ihan ok jos osais vaikka kävelläki sinne.. Haluttais vaan päästä hulluna liikkuun tonne et oppis nopeeta tän kaupungin mut ei tällasilla ilmoilla viitti tuolla ulkona huvikseen hillua, varsinki ku mun ainoat kengät on tennarit joista tulee vesi samantien läpi.
Asioita joita on jo näinki lyhyen ajan sisällä ehtiny kaipaamaan Suomesta, on ainaki suomalainen tv sekä sauna. Näinä sadepäivinä tuntuu ettei mulla oikeesti oo mitään tekemistä enkä jaksa lastenkaan kans koko ajan touhuta varsinki ku nyt on kuitenki mun vapaa-aikaa. Ois niin kiva välillä vaan läsähtää sohvalle ja katella telkkua mutta täällä kaikki on dubattu italiaksi. Periaatteessa mun työpäivät lasten kanssa on siis ma-pe aina kello neljästä eteenpäin siihen asti et ne alkaa nukkumaan eli 7-9 välillä. Periaatteessa, koska tietysti jos nuilla tulee muita menoja tai lapset on kipeenä tai nuo haluaa lähtee viikonloppuna käymään ulkona nii teen lisätunteja joista myös maksetaan sit erikseen. Saunassa ois myös ihana päästä käymään ku on tottunu saunomaan nii usein, siellä salilla eilen kerrottiin et on sauna mutta se maksaa 10 euroa per kerta! Vähän turhan kallista mun mielestä, mut ehkä sitä joskus voi hemmotella itteä. Myös ruokaa, omia kokkauksia on ikävä. Nyt vielä hirmu vaikee alkaa tekeen mitään ku ei tiiä mitä kaikkee täältä löytyy kaupoista saati missä ne kaupat on. Tällä hetkellä mua kyllästyttää niin tuo sade ja sisällä istuminen et toivoisin et ois vaan äkkiä jo huominen, aamupäivä vapaata ja talo itellä hetken aikaa. Oon asunu yksin nii kauan et tulee olemaan vaikeeta totutella siihen et koko ajan jakaaki kodin neljän muun ihmisen kanssa. Ei tässä mitään ongelmia sinänsä oo tullu vielä vastaan, mut helposti huomaa kaipaavansa sitä et saa olla ihan niinku haluaa, kuunnella musiikkia ja syödä millon huvittaa ja laulaa ja hillua vaikka alasti jos siltä tuntuu. Lisäksi varsinki Ale on alkanu hirveesti ravaamaan mun huoneessa ja se ihan koko ajan yrittää hakea mua joka paikkaan. Ei siinä siis mitään, kyllä ihan mielelläni leikin niitten kans muullonki ku "työajalla" mut sillon kuitenki ku mulla on vapaata nii toivois että lapsetki ymmärtäis sen. Onneks Lara ja Francesco aika hyvin kieltää sitä tulemasta mun huoneeseen jos mulla on ovi kii. Ja varmaan tää tästä tasottuu pikkuhiljaa kuhan kaikki totutaan uuteen arkeen ens viikolla. Ite en siis tosiaan halua olla tälle perheelle pelkkä työntekijä vaan ajan mukaan toivottavasti ihan osana perhettä, mut tarviin myös omaa aikaa ja yksityisyyttä.
Tänään puhuin myös puhelimessa Viberin kautta äitin ja isin kanssa! Ah ihana nykyaika ja langaton netti ku ei tarvii ressata kalliista puheluista Suomeen. Kaikille siis ketkä haluaa soitella tänne päin joskus tai mihin tahansa päin maailmaa ilmaseksi niin suosittelen tuota Viberiä. Se on siis puhelimeen ladattava sovellus jolla voi ilmaseks soittaa jos vain on netti käytössä, kuuluvuus ei tosiaankaan oo mikään paras ja vähän ylimäärästä kaikua ynnä muuta mut who cares, it's free!
Tämän päivän sana: basta! (=lopeta, jo riittää). Tätä tarvii nuiden lasten kanssa, paljon...
Ps. postauksen otsikko siis tulee siitä, kun Francesco ja Lara puhuu aika kehnoa englantia ja sen lisäksi et opetan lapsille englantia, opetan samalla myös niille, ja tänään (ei edes ekaa kertaa) meinas mennä sekasin hillot ja kinkut....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti