Eilisen aikana mun mieleen alko jo hiipua pieni epätoivo koska taas sato koko päivän vettä, kaatamalla. Haettiin Augustan kans lapset taas autolla koulusta (vaikka se on tossa about 2min kävelymatkan päässä) ja Augusta tuli meille ja kokkas lapsille joten mulla oli taas aika helppoa. Vaikkakin iltaa myöten Alessandro alko kiukuttelemaan oikeen urakalla ja tuntu et eilinen meni tosi huonosti koska se riehu koko ajan ja osotti mieltä kaikesta. Ärsytti vähän etten taaskaan päässy oleen lasten kans keskenään koska haluaisin nähä et saanko ne yksin tottelemaan mua, tuntuu et etenki Laran ja Francescon ollessa paikalla ne ei tee oikeen mitään kunnolla ja oikuttelee hirveesti. Lapset kaipaa niiltä hirveesti huomiota koska ne näkee vanhempiaan niin vähän, ja varsinki Larasta huomaa että se ei malta kunnolla käskyttää ja kieltää niitä koska sillä tekee itelläki pahaa et niillä on niin vähän aikaa keskenään. Toivon mukaan mun täällä oleminen sais ne vähän rauhottuun, ku täällä ois kuitenki koko ajan joku tuttu jolta saa sitä huomiota mutta joka myös asettaa rajoja. Se vaan on näin alkuun ainaki vielä tosi vaikeaa, kieltäminen ja kunnolla käyttäytymisen opettaminen koska ei oo yhteistä kieltä. Hyvä yrittää selittää nelivuotiaalle lapselle vieraalla kielellä että nyt pyydät anteeks pikkusiskolta, tai että toiselta ei saa ottaa kädestä ja että lelut ja leikit voi jakaa keskenään.
Illalla Lara tuli kotiin puoli kasin maissa ja me syötiin yhessä ja juteltiin taas hetken aikaa kahestaan. Sitten alkoki jo kohta taas lasten nukkumaanmeno -rumba. Yleensä puoli ysin aikaan niille aletaan vaihtaan yökkärit päälle ja lähteen hammaspesulle et ne ois ysin aikaan nukkumassa mut mitä nyt oon tähän mennessä nähny niin se venähtää aina tosi paljon myöhempään. Lara tai Francesco lukee niille illalla jonku sadun vielä samalla ku ne juo maitoa ja käsittääkseni ne pysyy siellä huoneessa siihen asti et ne nukahtaa, mikä saattaa helposti mennä kymmeneen asti.
Sillon kasin-ysin maissa eilen ei onneks enää satanu, ja oltiinki suunniteltu Maritan ja Sophian kanssa lähteä keskustaan yhteen baariin sellaseen opiskelijatapahtumaan. Lähin puoli kymmenen maissa käveleen keskustaan päin ja nähtiin Maritan kans Saffi'lla, siitä käveltiin ensin Sophian luo ja sitten yhessä perille. Se baari oli ihan kivan olonen, hämynen eikä liian fiini paikka ja alkuun oli tosi kivaa mut loppuillasta se oli niin täynnä että siellä tuskin pysty liikkumaan. Join yhen kaljan (joka muuten maistu viinalta....) ja olin niin väsyny että teki mieli lähtee kotiin jo ennen 12 mut jäin kuitenki vielä ettei ihan lyhyeks ois jääny ku ekaa kertaa lähti ulos, mut kävelin sit kuitenki yhen maissa kotiin. Oli jännä tulla ekaa kertaa tolleen yöllä tänne ku ei yhtään tiedä kuinka herkästi vaikkapa lapset nukkuu ja tuosta meidän ovesta kuuluu kauhee ryske ku sen laittaa lukkoon. Yritin olla tietty hullun hiljaa ja ilmeisesti onnistuin koska tänään ku kysyin Laralta niin ei se oo kuullu yhtään et oon tullu. Eipä tarvii ressata sit siitä myöhemminkään et pitäs tulla hullun aikasin.
Tänään onki sit ollu ekaa kertaa oikeesti ihan hyvä ilma, välissä jopa paistanu vähän aurinko ja täällä on joku vähän päälle 20 astetta lämmintä. Kävin käveleen mutkan kaupassa parin kilsan päässä shortsit-sukkikset -yhistelmällä ja ohut neule päällä ja itellä ku tuli hullun kuuma nii tuolla vaan tyypit vedättää takit päällä menemään. Täällä on nyt periaatteessa sellanen perus Suomen kesäilma mut ihmisillä muka kylmä. No, kukin tavallaan... Mutta oli ihanaa ekaa kertaa päästä ees vähän katteleen ympäristöä koska alko tuntua että tulee jo hulluks täällä neljän seinän sisällä. Ja täällä on ihanaa! Ihania taloja ja katuja ja puita ja kaikkea. Musta tuntuu että tuun tykästyyn tähän kaupunkiin ihan kunnolla kuhan tänne kunnolla kotiutuu. Hyvät fiilikset.
Nyt alan kyllä syömään vielä ennen ku Augusta tulee hakemaan, mennään silti hakeen lapset autolla koska aamulla sato vettä eikä lapsilla ilmeisesti oo tarpeeks vaatetta mukana. Jep, koska täällä on "kylmä".
Arrivederci!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti