Tai jotain sinne päin.. elikkäs sadetta, sadetta, sadetta, jo kolmatta päivää putkeen. Tänään alko siis arki mullekin täällä, joten aamulla kuuntelin huoneestani ku Francesco lähti töihin ja Lara lasten kanssa koulun kautta töihin myös. Nousin ylös yheksän maissa ku kämppä oli hiljenny koska halusin herätä omassa rauhassa vaihteeksi. Tänäänkin olisin halunnu hirveesti lähtee tonne vaan kuljaileen ja katteleen paikkoja mut ei tuolla kovin kauaa jaksa huvikseen käveleskellä koska sataa ihan koko ajan, varsinki tänään ihan kaatamalla. Siispä en lähteny aamulla mihinkään vaan söin aamupalaa rauhassa ja laitoin vähän kämppää kuntoon ja hengailin vaan. Kahentoista maissa suuntasin sit rohkeasti tuonne ulos varusteena sateenvarjo ja salikamppeet ja lähdin suunnistaan keskustaan (kun olin ensin tarkistanu reitin google -mapsista ja sen jälkeen vielä toiselta auppari kaverilta Sophialta). Tästä meiltä tuohon keskustaan on tosi lyhyt matka, et kävellen parissakymmenessä minuutissa on jo Piazza Saffi Aureliolla, joka on niinku ton keskustan pääaukio. Aukion keskelle tulee Aurelio Saffin patsas ja tällä aukiolla on monia historiallisia rakennuksia mukaan lukien Abbey of San Mercuriale (ja sen hyvänä maamerkkinä toimiva kellotorni) joka on 1100-luvulla rakennettu kirkko.
Käytiin siis Maritan kanssa salilla tutustumassa ja osallistuttiin sellaseen ryhmäliikuntatuntiin joka kulkee nimellä G.A.G (ilmeisesti jalat-vatsa-selkä -jumppa?). Sali oli ihan ok olonen ja se tunti oli tosi hyvä, sai kunnolla hikoilla, varsinki ku täällä on nyt niin kosteaa ja lämmintä tää ilma muutenki. Sen tunnin veti sellanen mahtava isokokonen amerikkalainen mies, joka tuli ihan innoissaan jutteleen meille, koska tyttö joka meidät otti respassa vastaan oli sanonu meistä et "they speak perfect english"... Yeah right. No, ainaki paljon parempaa tietty ku suurin osa täällä. Anyways oli kaikinpuolin miellyttävä kokemus ja oli ihanaa käydä pitkästä aikaa jumpalla!
Jumpan jälkeen käytii vähän keskustassa kierteleen, aika silleen pikasesti koska A) mun piti olla neljältä takas kotona ja B) sitä vettä tuli edelleen. Syötiin pitsapalat ja etittiin Maritalle pipo ja sit lähinki jo käppäileen kotiin päin. Ja kyllä, vaikka olin tarkistanu sen reitin lähtiissä ainaki sata kertaa ja olin vielä kysyny apuaki ja osasin täysin ongelmitta perille, onnistuin silti eksymään takasin tullessa. Hyvä minä! Tässä vaiheessahan alko siis myös sataa ihan kaatamalla, kadut lainehti vettä. Jossain vaiheessa sit kävellessäni aloin vilkuilla ympärilleni ja mietin et kaikki näyttää oudolta eikä kadun nimetkään kuulosta edes etäisesti tutulta ja sateenvarjosta huolimatta olin jo aika lailla läpimärkä joka paikasta. Eipä siinä auttanu muu ku soittaa Laralle, häpeissäni siinä sit selitin puhelimeen että pieni ongelma ku en löydä enää kotiin ja pitäs olla jo siellä koska yks Alen&Annan lastenhoitaja oli neljältä tulossa hakeen mua kotoa et se näyttää missä niiden koulu/tarha on jotta osaan siis jatkossa ite hakea ne. Onneksi Lara ties missä oon ku sanoin lähellä olevan kaupan nimen ja eipä siinä sitten ku kaupan eteen kyyhöttelemään ja ootteleen (puoleksi tunniksi btw) että Augusta, eli se nanny tulee hakeen mut. Tunsin itteni ehkä typerimmäksi ihmiseksi koskaan. Augusta oli onneks tosi mukava ja ymmärtäväinen ja oh lucky me, puhu ihan siedettävää englantia! On ollu kuulemma ite lontoossa au pairina vaikkaki "hieman" vanhempana ku minä eli joskus nelikymppisenä. Ajeltiin tähän sit kotiin ja Augusta tuli tänne mun kans ja myöhemmin myös lasten mummo joten periaatteessa mun ei tarvinnu tehä paljoa mitään, hengailin vaa lasten kans ku ne teki ruokaa. Olga, eli se mummo eli nonna ei puhu ollenkaan englantia ja se nähtävästi käy täällä aika usein joten en tiiä kuinka suureksi ongelmaksi muodostuu sen kanssa kommunikointi jos jatkossa joudutaan viettää keskenään aikaa. Mukava mummeli kuitenki.
Illalla Laran tullessa kotiin olin ihan paniikissa ja häpeissäni siitä eksymis -episodista mutta Lara vaan naureskeli että "don't worry it's your first day".. Huh. Meillä oli muutenki jotenki ekaa kertaa sillee ihan aidosti mukavaa ja hauskaa sen kanssa, jotenki tuntu et molemmat vähän vapautu ku oltiin hetki kahestaan. Tästä illasta jäi hirmu hyvä fiilis. Musta tuntuu et mulla ois koko ajan niin paljon kerrottavaa ja kirjotettavaa ja haluais vaan ikuistaa jokaisen tunteen ja ajatuksen ja asian mutta kai mun täytyy ottaa huomioon ettei näitä mun romaaneja jaksa kukaan lukea!
Tämän päivän sana on ehdottomasti allora, tuntuu et sitä tungetaan joka paikkaan ja oon jo useamman kerran miettiny mitä se meinaa. Sanakirja.org antaa vastaukseks silloin/niimpä/siis/niin/joten. Hmm, täytyy alkaa tarkkaileen missä tilanteissa sitä varsinaisesti käytetään.
Nyt vaan painaa kyllä väsy päälle joten buona notte a tutti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti